NATHAN SMITH

Kun Uuteen Englantiin kohdistui suuri lavantautiepidemia vuosien 1811 ja 1814 välillä, Joseph Smith Sr.;n ja Lucy Mack Smithin perhe asui sen keskipisteessä. Tauti tarttui kaikkiin heidän seitsemään lapseensa, ja Joseph Smith Jr. ja hänen vanhempi sisarensa Sophronia kärsivät vakavimmin. Oikea-aikaisen kirurgisen toimenpiteen ansiosta, jonka uranuurtajana ja suorittajana oli paikallinen kirurgi, nuori Joseph selvisi taudista hengissä ja välttyi vasemman jalkansa menettämiseltä.

Lucy Smith [Joseph Smithin äiti] kuvailee [muistelmissaan] tekniikkaa, joka tuli tunnetuksi vuonna 1874 ja otettiin yleiseen käyttöön vasta ensimmäisen maailmansodan jälkeen! Kuinka tällainen kirurginen saavutus oli mahdollinen sukupolvia aikaisemmin pienessä Lebanonin kyläyhteisössä New Hampshiressa?

Vastausta tähän myöhempien aikojen pyhät tuskin kutsuisivat sattumaksi. Vähän tunnetussa kirkon käsikirjoitetun historian muistiinpanossa Joseph nimesi lääkärinsä: ”Smith, Stone ja Perkins” Dartmouthin lääketieteellisestä koulusta Hanoverissa, New Hampshiressa, viiden mailin päässä Smithin kodista.

Nämä eivät olleet tavallisia, heikosti koulutettuja maalaislääkäreitä, joita tavallisesti oli käytettävissä noina päivinä. Nathan Smith (1762-1828) oli valmistunut Harvardin lääketieteellisestä tiedekunnasta, perusti yksinään Dartmouthin lääketieellisen koulun ja perusti myöhemmin vielä kolme lääketieteellistä koulua Uuteen Englantiin, oli myös New Hampshiren lääketieteellisen yhdistyksen presidentti ja oli ennen Joseph Smithin hoitamista ottanut vastaam lääketieteen ja kirurgian professuurin Yalen lääketieteellisessä koulussa. Hän oli lykännyt muuttoa New Haveniin voidakseen huolehtia vuoden 1813 lavantautiepidemian uhreista New Yorkin Hannoverin ympäristön kylissä.

Kirurgin välineitä Joseph Smithin lapsuuden ajoilta.

Nathan Smith oli yksi Amerikan varhaisimmista lääketieteellisistä asiantuntijoista, ja hän oli itse suunnitellut luutulehdusleikkauksen jo vuonna 1798, jonka hän julkaisi myöhemmin vuonna 1827. Se kuitenkin jäi pois käytöstä kahden sukupolven ajaksi. Toisin sanoen, omana aikanaan hän oli ainoa henkilö Amerikassa, joka pystyi pelastamaan Joseph Smithin jalan.

Ilman korkeakoulutaustaa Nathan Smith pääsi maaseutulääkärin oppipojaksi kolmeksi vuodeksi ja aloitti sen jälkeen oman vastaanottonsa Cornishissa New Hampshiressa. Tyytymättömänä valmistautumisestaan tähän tehtävään, hän haki vasta perustettuun Harvardin lääketieteelliseen kouluun kolme vuotta myöhemmin. Hänestä tuli sen viides loppututkinnon suorittaja ja hän palasi maaseutuvastaanotolleen vuonna 1790.

Dartmouthin lääketieteellinen koulu nykyään.

Nyt hänen kutsumustehtävänsä sisälsi lääketieteellisen tason ja osaamisen nostamisen myös kollegoidensa keskuudessa. Hän pyysi Dartmouth Collegen johtokunnan jäseniä perustamaan lääketieteellisen koulun sinne ja vietti vuoden Edinburgissa, Skotlannissa, keräämällä laitteita, kirjallisuutta ja kliinistä kokemusta. Hänen avausluentonsa vuonna 1797 oli Dartmouthin lääketieteellisen korkeakoulun alku.

Kolmentoista vuoden ajan hän opetti anatomiaa, kemiaa (Daniel Webster ilmoittautui kurssille), kirurgiaa, lääkintätaitoa sekä lääketieteen teoriaa ja käytäntöä, kunnes New Hampshiren lainsäätäjä salli Perkinsin tulla hänen rinnalleen anatomian professoriksi vuonna 1810.

Nathan Smithin iskuryhmä työmatkallaan.

Kumpikaan ei saanut palkkaa opetuksesta. Lukukausimaksut ja yhteinen lääkärinvastaanotto muodostivat heidän tulonsa. Koska tohtori Smith oli kouluttanut monia Uuden Englannin pohjoisosien lääkäreitä, häntä kuultiin monissa vaikeissa tapauksissa, mikä tarkoitti sadan mailin matkustamista hevosella hankalakulkuisia hiekkatietä pitkin. Hän kutsui säännöllisesti kymmenestä kahteenkymmeneen lääketieteen opiskelijaansa näille matkoille mukaan osana heidän koulutustaan.

Josephin jalan leikkaus meneillään.

Tämä malli toistettiin Joseph Smithin tapauksessa. Kun tohtori Stone oli suorittanut epäonnistuneesti kaksi leikkausta sairaaseen jalkaan, Josephin äiti vaati toista lausuntoa ja pyysi kokoamaan "kirurgien neuvoston". Nathan Smith, hänen kumppaninsa Cyrus Perkins, ja lääketieteen opiskelijat Dartmouthista tulivat suorittamaan tarvittavan leikkauksen.

Aluksi ehdotettiin amputaatiota (jalan katkaisua). Lucy Mack Smith pyysi sen sijaan kokeellista toimenpidettä vain sairaan luun poistamiseksi. Hänen kuvauksensa toimenpiteestä on tarkka ja yhteneväinen Dartmouthin lääketieteen opiskelijoiden muistikirjoista löytyvän toimenpiteen kuvauksen kanssa.

Lucy Mack Smith, Josephin äiti.

Leikkaus onnistui ja Josephin haavat paranivat. Tosiasia, että haava, jossa paljas luun pinta on näkyvillä, paranee niin helposti, on todellinen ihme. Nathan Smith oli kuitenkin saavuttanut epätavallisen hyvät tulokset toimenpiteistään - hän ei koskaan kuvannut amputaatiota tapahtuneeksi leikkauksensa jälkeen. Joseph käytti kainalosauvoja kolme vuotta, mutta hänen henkensä ja jalkansa säästyivät.

Epidemian ja leikkauksen jälkeen sekä Nathan Smith että Joseph Smith lähtivät New Hampshiresta, Nathan Smith siirtyi Yalen lääketieteellisen koulun professoriksi ja Joseph palasi Vermontiin kolmeksi vuodeksi ennen kuin muutti Palmyraan New Yorkiin, missä hän lopulta aloitti suurenmoisen työnsä.

Liz Lemon Swindle: Joseph ja isä.

On vaikea kutsua tätä sattumaksi - poika, joka on tarpeeksi sisukas kieltäytymään amputaatiosta, kahdesta epäonnistuneesta toimenpiteestä huolimatta - äiti, joka pyysi kokeellista menettelyä tietämättä, että Nathan Smith oli ainoa kirurgi Yhdysvalloissa, jolla oli niin menestyksekän kokemus osteomyeliitin hoidosta - ja vielä yhteensattuma oikean miehen ja oikean ajan välillä ilman dramatiikkaa.

Hän jatkoi kuitenkin luentojen pitämistä Dartmouthissa vuoteen 1816 asti. Vuonna 1817 hän muutti perheineen New Haveniin Connecticutin, jossa perheen kymmenes lapsi syntyi. - - Hän jatkoi aktiivista uraa kirurgina, luennoitsijana ja kirjailijana kuolemaansa asti vuonna 1828 New Havenissa.

Tekstilähteet:

Joseph Smith's leg surgery. Church History Topics. Osoitteessa: https://www.churchofjesuschrist.org/study/history/topics/joseph-smiths-leg-surgery?lang=eng

LeRoy S. Wirthlin: “Nathan Smith (1762–1828): Surgical Consultant to Joseph Smith,” BYU Studies, vol. 17, nro. 3 (kevät 1977), 319–37.

LeRoy S. Wirthlin, “Joseph Smith’s Boyhood Operation: An 1813 Surgical Success,” BYU Studies, vol. 21, nro. 2 (kevät 1981), 131–54.

LeRoy S. Wirthlin - kirurgi ja professori Harvardin lääketieteellisessä koulussa.

LeRoy ja Mary Wirthlin

wikipedia.org

*   *   *

Suom.huom.

Luita ja tulehdusta.

Luutulehdus (osteomyeliitti, aik. luumätä). Bakteerit saavuttavat luun pituuskasvuvyöhykkeen (metafyysi) ravintoa kuljettavan valtimon kautta. Bakteerikasvu johtaa luun tuhoutumiseen ja paiseen muodostumiseen. Märkä leviää paiseontelosta hohkaluupalkkien välissä luuytimeen, ruston kautta niveliin tai tiivisluun (kiinteän luun) Haversin kanavien kautta luun ulkopuolelle. Nämä luun läpi kulkevat märkäkanavat pysyvät pitkään auki ja paranevat hitaasti. Märkä tuhoaa luun ja erottaa sen osat paiseontelossa. Syntyy kuoliosiruja (sekvestereitä). Reaktiivinen uudisluu (kallus) muodostuu tulehduskeskuksen ympärille, eikä paraneminen pääse käyntiin ilman toimenpiteitä. 

Jos mitään ei tehty, tuskallinen kuolema oli väistämätön.

Lisälukemista:

Juha-Jaakko Sinikumpu, Terhi Tapiainen, Jussi Korhonen, Marja Perhomaa ja Willy Serlo: "Lasten akuutti hematogeeninen osteomyeliitti", Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim. 2014;130(16):1591-8.