PAHUUDESTA, KÄRSIMYKSESTÄ, PAKOLAISUUDESTA JA SITOUTUMISESTA 1838-1839

Kätkettynä suosittujen Libertyn vankilaa ja Nauvoota käsittelevien kirkon historian lukujen väliin on jäänyt vähän tunnettu, mutta erittäin tärkeä luku, joka käsittelee myöhempien aikojen pyhien seitsemän kuukauden pituista eloonjäämistaistelua talvella 1838-39 Missourissa ja sieltä poismuutossa keväällä 1839 - - noin kymmenentuhatta pyhää oli mukana massamaastamuutossa, monien vaeltaessa [Far Westista, Missourista] Quincyyn, Illinoisiin [yli 300 km]- - [I]


27. lokakuuta, 1838 - - kuvernööri Boggs antoi pahamaineisen hävityskäskynsä. Se antoi hänen sotilaallisten joukkojensa [n. 2500 miestä] johtajille määräyksen: 'Mormoneja on kohdeltava vihollisina, ja jos osoittautuu välttämättömäksi, on heidät hävitettävä tai karkotettava osavaltiosta yleisen edun vuoksi.' (2) [I]


Mary Isabella Horne ("Mary Isabella Hales Horne, A General Among Women
1818-1905"
)

Kun Mary Isabella Horne koki Far Westin sodan kauhut, 'hän sanoi, että hän ei nöyryyttäisi itseään antamalla heidän [väkivaltaisen joukkion] nähdä hänen pelkoansa'. Naisten kannalta joukkiot toivat aina mukanaan väkivallan uhan. Joukkiot kerskuivat usein mormoninaisiin kohdistuneilla teoilla. Niin raakaa tämä oli, että erään uhrin, jonka nimeä ei ole kerrottu, toipuminen normaaliin terveydentilaan kesti yli kolme kuukautta. [II]


Ollessaan tuolloin Libertyn vankilassa, Joseph Smith kirjoitti sydänjuuriaan myöten järkyttyneenä näistä tapahtumista. Tuosta kirjeestä on otteita Oppien ja liittojen luvuissa 121-123. Luvun 121 alkuun kirjattua kirjeen tekstiä edeltävillä riveillä hän tuo julki äärimmäisen suorasukaisesti noiden kauhistuttavien tekojen luonteen [ks. josephsmithpapers.org].


Myöhempien aikojen pyhien miespuoliset johtohenkilöt tunsivat olleensa kykenemättömiä suojelemaan naisia väkivaltajoukkioiden hyökkäyksiltä. Naisten kokema suojattomuus mahdollisesti edisti ilmapiiriä, jonka tuloksena selestinen avioliitto tarjosi lohtua, suojaa tai jonkinlaista hengellistä liittymismahdollisuutta, mikä lujitti yhteisöä vaaran edessä.- -
Joseph Smith oli itse asiassa hyvin edistyksellinen näkemyksissään raiskauksen uhreista tuona aikana, eikä hän koskaan kohdellut heitä vähäisempinä. - - [II]

Alice Merrill Horne (1868–1948) toimi mm. Utahin osavaltion edustajainhuoneen jäsenenä, kirkon Apuyhdistyksen hallituksen jäsenenä sekä oli tunnettu taidekriitikko ja mesenaatti. Hän kirjaa muistelmissaan lapsena isoaitinsä sylissä kuulemiaan, merkittävävissä tehtävissä olleiden iäkkäiden sisarten kuiskaten toisilleen kertomia kokemuksia [II]. Kuva: http://artistsofutah.org.

"Viattoman uhrin kauhu, ahdistus, epätoivo, toivottomuus ottivat hänen mielensä asunnokseen. Mitä tulevaisuutta sellaiselle enää on? - - Tästä pyhästä, jonka korkeat ihanteet, jonka oma itse oli ristiinnaulittu, oli vielä tuleva naisten työn kulmakivi. Hänelle ei voinut syntyä lapsia ja silti hän tulisi olemaan Äiti Israelissa - ihminen, johon kaikki katseet tulisivat kääntymään, jota kaikki korvat tulisivat kuuntelemaan, kuullakseen hänen laulavan (kielillä) Siionin ylistystä. Hänelle luvattiin kunnia kaikkien naisten, paitsi Emman, ylitse, mutta hänen avioliittonsa profeetan kanssa olisi vain taivasta varten." [Alice Merrill Hornen omaelämäkerta]. [II]


Brigham Young oli vanhin apostolien joukossa, joten hän oli johtava kentällä oleva kirkon virkailija. Far Westin pyhät kokoontuivat yleiseen kokoukseen 26. tammikuuta selvittämään toimia, jotka nopeuttaisivat muuttoa osavaltiosta, huomioonottaen 'ilmeiseltä näyttävän mahdottomuuden' muuttaa 'monien äärimmäisen köyhyyden vuoksi'. (29) Seitsemän miehen komitealle annettiin tehtäväksi selvittää, kuinka moni tarvisi apua ja kuinka paljon apua jäsenet voisivat antaa avun tarpeessa oleville. (30) [I]

Köyhiä päätettiin auttaa (churchofjesuschrist.org)

Toisessa kokouksessa 29. tammikuuta kuultiin komitean antama osittainen raportti, jonka jälkeen Brigham Young esitti, että pyhät tekevät liiton 'tukea ja avustaa toisiamme kaikilla mahdollisilla kyvyillämme osavaltiosta poistumisessa, ja että me emme koskaan hylkää tarpeessa olevia köyhiä', auttaen heidät turvallisesti pois osavaltiosta. Lähes kolmesataa henkilöä teki tämän liiton ja allekirjoitti vakuutuksen. (31) [I]


Suunnitelmana oli, että jotkut vankkurit menevät idän suuntaan, purkavat matkustajat tavaroineen Mississippi-joella, ja palaavat sitten tyhjänä auttamaan muiden poismuutossa. (38) [I]

C.C.A Christensen: Pako Missourista - n. 10000 pyhällä matkaa oli yli 300 km. (churchofjesuschrist.org; Hartley [I])

Vanhimmat Young ja Kimball pitivät jatkuvasti kirjeitse sekä viestinviejien ja vierailujen avulla yhteyttä vankilassa olevaan kirkon ensimmäiseen presidenttikuntaan. Helmikuun 7. ja 8, päivänä molemmat miehet vierailivat Libertyn vankilassa ja palasivat sitten Far Westiin. Vanhin Young lähti Far Westista Illinoisiin 14. helmikuuta, koska hänen henkensä näytti olevan uhattuna, vanhin Kimballin jäädessä auttamaan muutossa. (38) [I]

[I]: William G. Hartley
[II]: Andrea Radke-Moss


Missouri-Illinois-Iowa -kartta. churchofjesuschrist.org

Lisälukemista:
Rauha ja väkivaltaisuudet 1800-luvun myöhempien aikojen pyhien keskuudessa. ChurchofJesusChrist.org


Artikkelilainausten sisältämät viitteet (numerointi alkuperäisen artikkelin mukainen):
(2) Gentry, Leland H. 1987: A History of the Latter-day Saints in Northern Missouri, from 1836 to 1839. PhD väitös, Brigham Young University, 1965, 273–85; LeSueur, Stephen C. 1987: The 1838 Mormon War in Missouri. Columbia: University of Missouri Press, 150–53.
(29) : Smith, Joseph: History of the Church of Jesus Christ of Latter-day Saints. Roberts, B.H. toim. 1976: Toinen, tarkistettu laitos. Uusintapainos. Salt Lake City: Deseret Book, 3:249.
(30) John Taylor, Alanson Ripley, Brigham Young, Theodore Turley, Heber C. Kimball, John Smith (profeetan setä), ja Don C. Smith (profeetan veli).
(31) Smith: History of the Church, 3:250–54.
(38) Porter, Larry C. 2000: Brigham Young and the Twelve in Quincy: A Return to the Eye of the Missouri Storm, 26 April 1839. Teoksessa Black, Susan Easton ja  Bennett, Richard E.: A City of Refuge: Quincy, Illinois. Salt Lake City: Millennial Press, 134.

Lähteet:
[I] Hartley, William G. 2010: "The Saints’ Forced Exodus from Missouri." Teoksessa Holzapfel, Richard Neitzel ja Jackson Kent P. toim.: Joseph Smith, the Prophet and Seer. Provo, UT: Religious Studies Center, Brigham Young University; Salt Lake City: Deseret Book, 347–90.
https://rsc.byu.edu/archived/joseph-smith-prophet-and-seer/saints-forced-exodus-missouri-1839
[II] Radke-Moss, Andrea 2016: Beyond Petticoats and Poultices: Finding a Women’s History of the Mormon-Missouri War of 1838. Church History Symposium (3.3.2016). BYU Continuing Education.
Radke-Moss, Andrea 2016: Eliza R. Snow as a Victim of Sexual Violence in the 1838 Missouri War– the Author’s Reflections on a Source. History of Mormonism 9.3.2016. https://historyofmormonism.com/2016/03/09/eliza-r-snow-victim-sexual-violence-1838-missouri-war-authors-reflections-source/


William G. Hartley oli tätä julkaistaessa historian emeritusprofessori Brigham Youngin yliopistossa.
Lähde: artikkelin verkkoteksti.



Andrea Radke-Moss on historian professori Brigham Youngin Yliopiston Idahon yksikössä. Opetusalueet: Amerikan Länsi, naiset Yhdysvalloissa, teollistumisen ja edistyksen aikakaudet, vuoden 1945 jälkeinen ulkopolitiikka ja sosiaaliset liikkeet, kulttuurihistoria. 

Kuvaleikkeet:
Elokuvista 
"The Work and the Glory - American Zion." Vineyard Distribution 2005 (kuvat 1 ja 5))
"Joseph Smith: The Prophet of the Restoration". churchofjesuschrist.org (kuvat 7 ja 9)